Monimuotoinen piha muotoutuu vähitellen
Monimuotoinen piha muotoutuu vähitellen
Mauri ja Arja Tiaisen pihassa Nilsiässä luonnolle on annettu vuosien mittaan yhä enemmän tilaa. Osa nurmikosta saa kasvaa, lehmuksen alle on tuotu vähitellen uusia kasvilajeja ja pihassa syntyvät lehdet, oksat sekä sadevesi hyödynnetään omalla tontilla. Monimuotoisempi piha muotoutuu ajan kanssa, yksi pieni valinta ja teko kerrallaan.
Kun GreenSavo-hanke vieraili kesäkuun lopussa Mauri ja Arja Tiaisen rintamamiestalon pihapiirissä, huomio kiinnittyi ensimmäiseksi pihan runsauteen. Puut, pensaat, perennat, luonnonkasvit ja hyötykasvit muodostavat vaihtelevan kokonaisuuden, jossa riittää ravintoa ja suojapaikkoja monille lajeille.
Kimalaisia, kukkakärpäsiä ja perhosia näkyy pihalla luonnonkasvien joukossa. Pihan linnunpöntöissä viihtyvät muun muassa sini- ja talitiaiset sekä pikkuvarpuset. Myös siilejä on jälleen havaittu pihapiirissä useana kesänä.
Mauri toimii Nilsiän luonnonsuojeluyhdistyksen sihteerinä, mutta oman pihan kehittäminen ei ole perustunut valmiiseen suunnitelmaan. Monimuotoisuutta on lisätty vähitellen kokeilemalla, tarkkailemalla ja antamalla luonnolle enemmän tilaa.
Koko nurmikkoa ei tarvitse leikata
Yksi pihan näkyvimmistä monimuotoisuusteoista on samalla kaikkein yksinkertaisin: osa nurmikosta jätetään kasvamaan.
Tiaisten pihassa kulkureitit ja osa oleskelualueista pidetään lyhyenä, mutta kaikkia alueita ei leikata samalla tavalla. Pihan toisella puolella nurmikko on saanut kasvaa kevään ensimmäisen leikkuun jälkeen rauhassa. Korkeamman kasvillisuuden keskelle leikatut polut tekevät alueesta hoidetun näköisen ja helpottavat siellä kulkemista.
Ratkaisu säästää työtä, mutta ennen kaikkea se antaa kasveille mahdollisuuden kukkia. Samalla hyönteisille syntyy ravintoa, suojaa ja lisääntymispaikkoja.
– Jos ravintoa ei ole pölyttäjille, niitäkään ei ole, Mauri kiteyttää.
Luonnonmukaisempi piha ei siis tarkoita koko tontin jättämistä oman onnensa nojaan. Kyse on hallitusta hoitamattomuudesta: jotkin kohdat pidetään siisteinä ja toisten annetaan kehittyä luonnon ehdoilla.
Pölyttäjille ruokaa keväästä syksyyn
Pihalla on pyritty siihen, että jotakin olisi kukassa mahdollisimman pitkän ajan. Tätä kutsutaan kukkajatkumoksi.
Keväällä ravintoa tarjoavat muun muassa raita sekä erilaiset kevätkukat. Kesällä kukkivat omenapuut, apilat, perennat, pensaat ja lehmus. Tiaisten itse istuttama lehmus on kasvanut pihassa jo 26 vuotta ja täyttyy kukinnan aikaan pölyttäjistä.
Loppukesällä vuoro siirtyy esimerkiksi kehäkukille, samettikukille ja auringonkukille. Pihasta löytyy myös tuoksuvatukkaa, herukoita, pihlajaa, tuomea, angervoja, maahumalaa ja monia luonnonkasveja.
Lehmuksen alle on vuosien mittaan muodostunut niittymäinen alue, jolla kasvaa nykyisin parikymmentä eri kasvilajia. Mauri ei ole yrittänyt rakentaa aluetta kerralla valmiiksi, vaan on tuonut sinne vähitellen yhden uuden lajin kerrallaan. Uuden kasvin voi lisätä silloin tällöin ja seurata, viihtyykö se paikalla. Vuosien mittaan yksittäisistä kasveista muodostuu monilajinen kokonaisuus. Lehmuksen alta löytyy muun muassa valko- ja keltavuokkoa, mataraa, kevätesikkoa, imikkää ja saniaisia.
Kaikkien kasvien ei tarvitse olla harvinaisia tai erityisesti monimuotoisuuspihaan ostettuja. Tavalliset marjapensaat, hedelmäpuut, apilat ja pitkään kukkivat kesäkukat ovat hyödyllisiä, kun niitä on pihassa monipuolisesti.
Oksista aita ja lehdistä kasvualustaa
Tiaisten pihassa luonnon kiertokulku näkyy myös siinä, ettei tontilta viedä käytännössä juuri lainkaan eloperäistä ainesta pois.
Puiden ja pensaiden leikkaamisesta syntyvät oksat kootaan pihan reunalle oksa-aidaksi. Vähitellen lahoava aita rajaa tonttia, mutta toimii samalla hyönteisten, sienten ja muiden pienten eliöiden elinympäristönä. Se tarjoaa myös suojaa pihan eläimille.
Myös syksyn lehdet hyödynnetään tarkasti. Osa lehdistä jätetään nurmikolle. Keväällä ne silppuuntuvat ruohonleikkuun yhteydessä pieneksi katteeksi ja palauttavat ravinteita takaisin maahan. Kaikkia lehtiä ei siis kannata haravoida pois.
Syksyn putoavat lehdet hyödynnetään myös kasvimaalla. Osa lehdistä kootaan kasoihin, joissa ne maatuvat vähitellen ravinteikkaaksi eloperäiseksi aineeksi. Lehtien joukkoon lisätään kompostia, ja syntyvää kasvualustaa hyödynnetään sekä kukille että hyötykasveille. Ensimmäisenä vuonna kasassa voidaan kasvattaa esimerkiksi auringonkukkia ja myöhemmin ravinteikkaasta maasta hyötyviä kesäkurpitsoja.
Myös keittiössä syntyvä biojäte kompostoidaan. Näin ravinteet palautuvat takaisin maahan. Ostomultaa ei ole ollut tarve ostaa. Kasvimaata täydennetään vuosittain hevosenlannalla.
Vesi osana pihan luonnonkiertoa
Tiaisten pihassa myös sadevettä pyritään hyödyntämään. Mauri on rakentanut sadevedelle oman keräysjärjestelmän: rännistä tuleva vesi johdetaan letkua pitkin maahan kaivettuun kuoppaan. Kuopasta voidaan ottaa vettä kasvien kasteluun, ja samalla se toimii pihan eläinten vesilähteenä.
Pihalla on lisäksi oma kaivo ja perinteinen käsikäyttöinen vesipumppu. Ne muistuttavat ajasta, jolloin käyttövesi nostettiin omalta pihalta ja veden käyttäminen oli konkreettisesti näkyvä osa arkea. Kaivon vesi on edelleen käyttökelpoista, mikä mahdollistaa vesiomavaraisuutta ja arjen turvaa.
Veden ja ravinteiden harkittua käyttöä täydentää pihan oma ulkohuussi, joka on aktiivisessa käytössä. Se vähentää puhtaan veden tarvetta ja sopii hyvin Tiaisten pihan perusajatukseen: luonnonkiertoa tuetaan ja luonnonvaroja hyödynnetään säästeliäästi.
Hyötypuutarhakin voi olla monimuotoinen
Kasvimaa ei ole Tiaisten pihassa erillinen suorakulmainen tuotantoalue, vaan osa koko pihan monimuotoisuutta. Siellä kasvavat esimerkiksi sipulit, porkkanat, punajuuret, mustajuuret, lipstikka, saksankirveli ja ahomansikka. Porkkana- ja sipulirivien takana kasvaa poikittain härkäpapua, jonka kukilla on loppukesästä tärkeä rooli pölyttäjien ravinnonlähteenä. Härkäpapu hyödyttää myös kasvimaata: palkokasvina se sitoo juurinystyröidensä avulla ilmakehän typpeä maahan ja lannoittaa maata seuraavan kesän hyötykasveille.
Kasveja yhdistellään myös luonnollisen kasvinsuojelun näkökulmasta. Esimerkiksi sipulia ja porkkanaa kasvatetaan lähekkäin. Kehä- ja samettikukat tuovat kasvimaalle pitkään jatkuvaa kukintaa ja houkuttelevat hyödyllisiä hyönteisiä.
Myös hyötykasvien voi antaa välillä kukkia. Kukkiva mustajuuri tai mausteyrtti on pölyttäjälle ravinnonlähde siinä missä varsinainen koristekasvikin.
Linnunpöntöt täydentävät elinympäristöä
Pihapiirissä on kymmeniä Maurin valmistamia linnunpönttöjä. Pöntöt tarjoavat pesäpaikkoja etenkin ympäristössä, jossa vanhoja kolopuita on vähän.
Pelkkä pönttö ei kuitenkaan riitä. Linnut tarvitsevat ympärilleen myös suojaa ja ravintoa. Tiaisten pihassa erikokoiset puut ja pensaat, hyönteiset, siemenet, marjat sekä osittain luonnontilaiset alueet muodostavat yhdessä kokonaisen elinympäristön.
Monimuotoisuutta syntyy juuri tällaisesta vaihtelusta: pihassa on korkeaa ja matalaa kasvillisuutta, aurinkoa ja varjoa, leikattua nurmikkoa ja niittymäisiä alueita, eläviä kasveja sekä hitaasti lahoavaa puuainesta.
Pihan kehittäminen alkaa havainnoinnista
Tiaisten pihasta voi poimia paljon ideoita, mutta kaikkea ei tarvitse toteuttaa omalla pihalla. Olennaisinta on aloittaa katsomalla, mitä siellä jo on.
Missä apila kukkii? Mihin lehdet voisi jättää maatumaan? Voisiko oksille tehdä oman aidan? Onko nurmikossa alueita, joita ei tarvitse leikata joka viikko? Puuttuuko pihasta alku- tai loppukesällä kukkivia kasveja?
Pihasta tulee monimuotoisempi pala kerrallaan. Samalla hoitotyö voi vähentyä, kompostimultaa syntyä enemmän ja hyötykasveille löytyä ravinteita omalta tontilta.
Tiaisten arjen valinnat ulottuvat myös pihan ulkopuolelle. Kodin hiilijalanjälkeä on pyritty pienentämään aurinko- ja tuulisähköllä sekä energiaremonteilla, kuten ikkunoiden uusimisella ja kellarin lämpöeristyksen parantamisella. Arja on myös ahkera käsityöläinen ja ompelukone surraakin hyvin ahkerasti. Näin ollen Tiaisilla ei juurikaan ole tarvetta kaupan vaateostoksille. Kokonaisuus rakentuu samasta ajatuksesta kuin monimuotoinen piha: kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla, mutta jokainen toteutettu teko vie oikeaan suuntaan.
Tiaisten piha on hyvä esimerkki GreenSavo-hankkeen tavoitteesta tehdä kestävästä arjesta paikallista, käytännöllistä ja helposti lähestyttävää. Tavallinen kotipiha voi olla yhtä aikaa viihtyisä oleskelupaikka, hyötypuutarha ja monen muun lajin koti. Pihan ja kodin ratkaisut vahvistavat myös arjen omavaraisuutta ja varautumista. Kun vettä otetaan talteen, ruokaa kasvatetaan, multaa tuotetaan itse, vaatteita ommellaan ja korjataan sekä energiaa saadaan aurinkopaneeleista, arki kestää paremmin muuttuvia sää- ja ympäristöolosuhteitakin.
Kuusi tekoa elävämmän pihan puolesta:
- Jätä osa nurmikosta leikkaamatta. Leikkaa alueen keskelle tai reunoille kulkupolkuja.
- Huolehdi kukkajatkumosta. Valitse keväällä, kesällä ja syksyllä kukkivia kasveja.
- Tee oksista lahottava aita. Se tarjoaa suojaa ja elinpaikkoja sekä pitää oksat omalla tontilla.
- Hyödynnä lehdet. Jätä niitä pensaiden alle, kokoa lehtikompostiin tai käytä kasvimaalla.
- Yhdistä koriste- ja hyötykasveja. Anna myös yrttien ja osan vihannesten kukkia.
- Lisää pesä- ja suojapaikkoja. Linnunpönttö on hyvä alku, mutta säilytä myös pensaita ja vaihtelevaa kasvillisuutta.
Lataa myös monimuotoisen pihan vuosikello:
Artikkelin on tuottanut GreenSavo – Ilmasto- ja ympäristötekoja yhdessä -hanke, jonka rahoittajana on Itä-Suomen elinvoimakeskus Euroopan maaseuturahasto 2023–2027
